Aikaa vierähti hyvän verta ja ruvettiin tosissaan puhumaan, että eikö sellainen skootteri olisi hyvä juuri niitä kauppareissuja ajatellen, ei tarvitsisi itse kantaa kauppakasseja. No eihän mamma sitä hyväksynyt, sanoi vaan “jos olisin nuorempi niin sitten voisin, eikä minulla ole ajokorttiakaan”. Sanoin mammalle, että eihän siihen mitään ajokorttia tarvitse, skootteria voi ajaa polkupyörän säännöillä.
Mutta ei, mamma pysyi päätöksessään eikä skootterikaupoille vieläkään lähdetty. Seuraavaksi ajattelin, että antaa olla menen ja ostan sen ilman jahkailua, kävin katselemassa niitä eri paikoissa, mutta ongelmaksi muodostui skoottereiden sähkökäyttöisyys ja niiden lataaminen – mamma kun asui kerrostalossa. Myös skoottereiden ulkonäkö vaivasi. Ne olivat kaikki hieman vanhahtavia.